Karjalankarhukoirat

Rodun alkuperänä pidetään Komin koiraa, jota kutsuttiin myös syrjäänien koiraksi. Kantakoirat ovat kuitenkin lähtöisin Laatokan Karjalasta, Aunuksesta ja Vienasta, joissa niitä käytettiin kaiken riistan metsästykseen. Jalostus aloitettiin 1936, jolloin tavoitteeksi asetettiin vankka, suurriistaa haukkuva koira. Tällöin rodun nimeksi sovittiin karjalankarhukoira. Ensimmäisen karhukoirat rekisteröitiin kennelliiton rekisteriin 70 vuotta sitten, vuonna 1946.

Karhukoira rotuna kaikkine ominaisuuksineen on osa arvokasta suomalaista kulttuurihistoriaa ja sen vaaliminen on Kennelliiton, pystykorvajärjestön ja suomalaisten koiraväen kunnia-asia.

Karjalankarhukoira on hyvin rohkea ja peräänantamaton metsästyskoira. Se tunnetaan sitkeänä, itsevarmana, älykkäänä ja oppivana. Koira on myös fyysisesti voimakas ja se on jalostettu toimimaan itsenäisesti. Tärkeimmät käyttötavat löytyvät suurriistan metsästyksestä eli karhukoiraa käytetään apuna erityisesti hirven ja karhun pyynnissä. Karjalankarhukoiraa on perinteisesti pidetty rotuna, joka pitää metsässä hyvin yhteyttä isäntäänsä.

(alla oleva teksti lainattu kokonaisuudessaan spj sivustolta)

"Tämä rotu, kaikkine ominaisuuksineen on niin arvokasta suomalaista kulttuurihistoriaa, että sen vaaliminen on järjestömme ja suomalaisten erämiesten kunnia-asioita." Sillä: 

"Se suvun syötti, heimon juotti, esivanhemmat elätti." (kansanruno)

Sisukkaan Isänmaantoivo "Jero"

Martinselkosen Katajainen "Karo"